Kuva

Kuva

Uusi Blogi

Pidän uutta blogia osoitteessa http://hiskikanerva.vapaavuoro.uusisuomi.fi

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kauden 2012 yhteenveto

Kilpailukausi 2012 alkaa olemaan ohi ja on hyvä kerrata kauden saldoa.

Kausi alkoi jo alkusyksystä Cyclo Crossin SM kisoilla Keinukalliossa. M18-sarjassa paikalle saapui vain kolme ajajaa, joten urani ensimmäinen SM mitali oli melko varma jo ennen starttia. Kisa sujui myös melko hyvin, mutta kisakilsojen vähyys ja tekniikan puute veivät mahdollisuudet kirkkaampiin mitaleihin ja tuloksena oli pronssi.


Sen jälkeen alkoikin sitten peruskunnon rakentaminen ja talven ratakisojen kiertäminen. Postista tuli myös yllättävä kirje, jossa minut kutsuttiin maantiemaajoukkueen syysleirille ja näin aukesi mahdollisuus päästä kilpailemaan myös ulkomaille tulevalla kaudella. Tämä tuli tosiaankin melkoisena yllätyksenä kun vain vuoden olin kilpaa ajanut ja tuloksellisesti mitään merkittävää en ollut saavuttanut.

Ratakisoja tuli ajettua Pietarissa, Falunissa sekä Likkuntamyllyssä. Maaliskuun alussa käytiin vielä viikon mittaisella harjoitusleirillä Panevezysissä, Liettuassa.


Maaliskuun puolessa välissä koitti ensimmäinen etelän leirini Mallorcalla. Tarkka paikka oli Port de Alcudia. Siellä tuli ajettua PALJON ja joskus jopa kovaakin. Kaksi ja puoli viikkoa meni nopeasti ja olikin jo aika palata Suomen kylmään kevääseen.

Leirin jälkeiset tunnelmat olivat hyvät, nyt vain viikko lepoa ja kilpailukausi käynnistyy Porin Lattomeri ajoilla. Kilpailua jouduttiin lyhentämään jäisten teiden vuoksi, mikä sopi kyllä minulle hyvin. Ajo tuntui vielä todella nihkeältä ja pyörä ei mihinkään kulkenut. Onnistuin silti olemaan kilpailun paras juniori ja sain oikeen pokaalin ja pääsin palkintopallille tuulettelemaan.

Seuraavaksi vuorossa oli Hirvensalon maantie ja Turun kortteliajot. Siellä huomasi kuinka treenien keventäminen ja pidempi lepääminen aukaisee paikkoja ja saa pyörän rullaamaan. Maantiellä sain loppukirin kulkemaan hyvin ja Junioreissa sijoitus 2. ja taas pääsi palkintopallille tuulettelemaan. Kortteli tuntui sitten vaikeammalta, mutta pysyin porukassa silti loppuun asti. Loppukirissä rullasin vain pääjoukon vikana maaliin. Olin silti todella tyytyväinen viikonlopun suorituksiin.

Riihimäen tempo ja maantiekisa menivät omalta osaltani todella hyvin. Voitto kun molemmista tuli. Tässä vaiheessa taisi olla kauden kovin kuntopiikki. Nimittäin Sipoon tempossa jalat alkoivat jo olemaan melko puuduksissa ja mitään ei oikeen tuntunut saavan irti, vaikka kaikkeni yritin.


Toukokuu

Kevään ratakisat käynnistyivät Helsingin velodromilla torstaina 3. 5. ja silloin tuntui kyllä hyvältä. Lentävällä 500  metrillä neljäs, pudotusajossa toinen, progressiivisessä pisteajossa kuudes, keirinissä neljäs, pisteajossa toinen ja päivän kokonaiskilpailussa Erikin jälkeen toisena.

Perjantai oli sitten aivan lepoa ja lauantaina mentiin Poriin Satakunnan etappiajoihin. Prologin ajan satoi vettä aivan kaatamalla ja motivaatio oli täysin nolla. Ajo ei kulkenut ja jäin M18 sarjan viimeiseksi. Muutaman tunnin päästä, edelleen märillä teillä, ajettin sitten ensimmäinen maantie-etappi. Ajaminen tuntui todella vaikealta ja nihkeältä koko ajan. Aivan kuin Lattomeri ajossa alkukeväästä. Tipuin porukasta hieman kisan puolivälin jälkeen ja rullattiin pienessä grupetossa maaliin. Seuraavana päivän tarina oli sama. Alusta asti todella nihkeää ja tällä kertaa putosin porukasta jo paljon aikaisemmin. Yksin olisi pitänyt loput 80 kilsaa ajaa, joten päätin keskeyttää sitten heti maalialueelle tullessa.

Viikko lepoa ja pyörittelyä koneeseen ja uusi yritys Tampereella Rosendahl GPssä. Mikään ei vaan ollut muuttunut..  Porukassa pysyminen oli vaikeaa jo neutraalikierroksella  ja tiesin heti, että nyt lasketaan vain kierroksia siihen kun ollaan taas yksin. No ei se kovin kauan taaskaan kestänyt. Muutama kierros vielä yksin rullailua radalla ja vähän aikaa rimpuilua vielä Simola-Rissanen-Salermo kolmikon perässä ja sitten sai punaisen lipun heilahtaessa poistua radalta. Ajajia kun meidän sarjassa oli taas kerran vain kolme, tuli palkintopallillekkin vielä kavuttua.


Tässä vaiheessa selviteltiin asioita ja todettiin Mallorcalla tulleen melkoinen ylikunto aivan liian suurista treenimääristä pohjiin nähden. Tuli siis rakennettua pilvenpiirtäjä ilman perustuksia. Ja nyt tässä vaiheessa se alkoi sortumaan. Ratkaisuksi otettiin lepoa ja uutta peruskunnon hankkimista. Kova treenaaminen unohdettiin hetkeksi. Ensimmäiseen maajoukkuereissuun oli aikaa kaksi viikkoa ja kunto ei tosiaankaan tuntunut vielä hyvältä.


Liettuan reissuun lähdettäessä kunto oli aivan täysin mysteeri. Ensimmäinen etappi oli 3 kilometrin prologi ja se antaisi hyvän näytteen sen hetkisestä kunnosta. Tuloksissa 67. suomalaisista viimeinen, mutta startanneita oli kuitenkin melkein 90. En siis sentään aivan viimeinen ollut.

Ensimmäinen maantie-etapin alku tuntui taas todella nihkeältä ja olin jo varma, että keskeytys tulee jossain vaiheessa. Kone kuitenkin lämpeni pikkuhiljaa ja porukassa pysymisessä ei ollut mitään ongelmia. 30 kilometrin kohdalla tuli kuitenkin kasa. En itse kaatunut, mutta jouduin pysähtymään kasan takana ja porukan kiinni saaminen oli todella hankalaa ja raskasta. Nidaan päästessä alkoivat kaupunkikierrokset ja nekin tuntuivat sujuvan itsellä hyvin. Tuli kuitenkin jäätyä taas kasaan ja tällä kertaa itsekkin nurin. Takakiekko halkesi ja se jouduttiin vaihtamaan. Porukkaan pääseminen oli taas todella pitkä prosessi ja siinä auttoi todella suuresti National Team Finlandin korkea pakettiauto. Lopulta pääjoukon perällä maaliin täysin kaikkensa antaneena.

Kisan jälkeen mekaanikko katkaisi takavaihtajan korvakkeen, joten joukkue aika-ajoon lähdettiinkin sitten virolaisten lainapyörällä.




Jaan Kirsipuu oli sillä onnistunut voittamaan Tour de Francen etappeja, mutta itsellä ei käynyt niin. Puoli matkaa porukan mukana ja loput yksin. Seuraavana päivänä maantiellä keskeytys kun jalka kipeytyi ja ajoasento kipeytti alaselkää. Viimeinen kortteli seurattiin sitten huoltoalueen puolelta.


Koko Toukokuu meni siis todella alavireisesti, mutta Liettuassa ajaminen alkoi tuntumaan jo pikkuisen paremmalta. Vielä hieman lisää lepoa ja peruskuntoa ja ehkä siitä hyvä tulee.


Kesäkuu

Seuraavaksi oli vuorossa Fellmanin ajot, korttelikilpailu Lahden keskustassa. Lähdössä tuli jäätyä porukan hännille ja se kostautui todella nopeasti. Kaksi kierrosta ja pääjoukkoa ei enään näkynyt. Ajoimme sitten sellaisella pienellä porukalla vuorovedolla vielä muutaman kierroksen ennenkuin meidät liputettiin ulos. Fiilis ei ollut kisan jälkeen kovinkaan hyvä etenkään kun seuraavana päivänä oli tiedossa vuoden pisin kisa, Porvoon ajot. 160 kilometriä, jotka kuitenkin sujuivat todella hyvin. 150 kilometriä meni porukassa todella nopeasti ja vaivattomasti. Viimeisellä kierroksella Kerkkoon mäessä sitten vain napsahti. Ei pyörinyt enää ja loput 10 kilometriä ajettiin sitten yksin maaliin. Ajoon silti todella tyytyväinen ja palkintopallillekkin tuli päästyä ja sijoitus toinen! Ylikunto on ilmeisesti sittenkin voitettu?

Tiistaina Helsinki GP radalla ja sielläkin ajo ihan kohtalaisen hyvää. Sitten vaan lepoa ja perjantaina kohti Lietoa ja maantiepyöräilyn SM kisoja. Siellä sijoitus tempossa 9. ja maantiellä 5. Molempiin ajoihin todella tyytyväinen ja kunto tuntuu olevan kohdillaan. Valitettavasti maantiekausi melkein ohi jo.


Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ajetut Omniumin SM kilpailut piti olla vain harjoitusta radalle, mutta ensimmäisen päivän lajien jälkeen olin 4. Mukana mitalikamppailussa siis. Toisena ollut Roope Nurmi oli vielä valitettavasti kaatunut pudotusajon lopussa ja hän ei pystynyt jatkamaan kilpailua.
Toisena päivänä kokemus ratkaisi pelin kuitenkin Ilarille ja hän vei pronssin nenäni edestä. Neljäs sija oli silti todella hyvä itselle ja olin siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Paritempon SMistä tuli haettua pronssia Markus Myllymäen kanssa ja siitä oma matka jatkui Tidaholmiin, Ruotsiin. Siellä ajettin U6 Cycle Tour etappiajo. Se meni omalta osalta myös melko hyvin, vaikka yhden etapin keskeytinkin. Kisakokemukset kertyivät taas ja pääsi kokeilemaan ulkomaisten pääjoukkojen vauhtia. Ei se mitenkään mahdottomalta tuntunut.

Ruotsin lautalta ajettiin sitten suoraan Hämeenlinnaan ajamaan Leijona GP. Jalat olivat todella puhki viikon pituisesta etappiajosta ja ajo oli todella nihkeää. Pääjoukossa maaliin ja lopussa hyvä kiri maalimäkeen, joka ratkaisi M18 sarjan voiton itselleni. Ei todellakaan tullut helpolla!


Tiedossa taas lepoa ja valmistautumista Rata SMiin.

Rata SMit menivät aivan utopistisen hyvin omalta osaltani. Ensimmäisestä osasta pronssia miesten joukkue sprintistä Mikael Myllymäen ja Anton Aron kanssa. Samalla pronssia Juniorien keirinistä. Tuli ajettua myös miesten pisteajo. Oma sijoitus 6. ei oikeen tyydyttänyt, mutta voitto tuli omaan seuraan Juhanalle ja se piti priorisoida oman pärjäämisen edelle.

Seuraavana päivänä käytiin Juhanan ja Mikan kanssa Tallinnassa ajamassa Lauri Ausin muistoajo. 126 kilsaa, keskinopeus 44,9 kmh. Olin tyytyväinen sijoitukseen pääjoukon keskivaiheilla.

Seuraava viikonloppu taas Rata SMiä. Perjantaina pronssia M18 kilsalta. Aika parani 7 sekuntia SMiin 2011. Todella tyytyväinen!
 Lauantaina Ylivoimainen voitto M18 3 kilsan karsinnasta ja hämärää räpellystä M18 eräajon alkuerissä. 3 kilsan finaalista vielä voitto kotiin ja sitten keskittyminen eräajoon. Välierät tuli hävittyä Suomen nopeimmalle juniorille, Wille-Oskarille, joten pronssista pääsin vielä ajamaan. Henkka ei ollut ennen ajanut eräajoa, mutta en itsekkään kovin kokenut ole. Ensimmäisessä erässä koitin tehdä Förstemanit, mutta huonolla menestyksellä. Poljin lähti irti ja Henkka iski sitten, sain kuitenkin polkimen takas ja ajoin Henkan kiinni ja lopussa ohi. Toisessa erässä voitto myös, joten vielä kerran pääsi palkintopallille tuulettamaan.
 Sunnuntaina oli vuorossa 4 kilsan joukkueajo miehissä sekä junnuissa ja niiden jälkeen miesten linja-ajo, joka kuitenkin siirrettiin aikapulan takia seuraavalle torstaille.
Miesten joukkueajo meni melko huonosti, mutta jaksoin itse vetää hyvin ja takaa huudettiinkin aina että "hiljempaaa!". Sijoitus oli 4. Jäi vähän harmittamaan, mutta oli vielä mahdollisuus revanssiin M18 sarjassa. Wille-Oskari Riihelän ja Pauli Puttkosen kanssa ajo menikin sitten aivan nappiin. Sain käytettyä kaiki jäljellä olleet energiat ja voitto tuli niukasti, mutta hyvällä ajalla. 5.01,62 pääsi SE listalla sijalle 5. Viimeksi ajettu noin kovaa vuonna 1990. Tähän oltiin kaikki todella tyytyväisiä.


Elokuu

Torstaina oli sitten vuorossa vielä miesten 15 kilsan linja-ajo. Onnistuin pääsemään hyvään irtiottoon TuULn Mika SImolan ja Jesse Virtasen kanssa. Vedettiin jonkun aikaa yhdessä, mutta kun veto takkusi niin koitin nostaa vauhtia hieman. Ihme kyllä pudotin siinä molemmat ja jatkoin vetoa yksin. Porukan kiinni ajaminen tuntui kestävän ikuisuuden! Mutta lopulta sain hännän kiinni ja hyvissä asemissa menossa mitaleille. Pidettiin sitten pääjoukossa sen verran vauhtia, että turkulaiset eivät päässeet mukaan. Simola keskeytti jostain syystä ja Jesse jäi yksin ajamaan porukkaa kiinni. Tämä tilanne kesti loppuun asti ja Wille-Oskari voitti vielä pääjoukon kirin ja varmisti itselleen pronssin. Elämäni ensimmäinen Suomen mestaruus Elitessä!!



Tätä oli kyllä vaikea uskoa! Kisan jälkeen ajoin vielä pisteajon palauttavana pyörittelynä. Siitäkin tuli voitto, mutta ajajia oli vain 5.


Seuraavana viikonloppuna ajettiin SM Korttelit Ylöjärvellä todella hauskalla reitillä. Reitti oli leveä ja mutkikas, mutta tasainen. Ennen maalisuoraa oli 180 asteen mutka joka aiheutti paljon hankaluuksia. Itsellä se tuntui todella vaikealta ja ajoin sen joka kerta melko varovasti ja sain sitten ajaa pikkusen väliä kiinni. Ryhmästämme kaatui kuitenkin kaksi ajajaa siinä mutkassa, joista toinen vielä viimeisellä kierroksella. Lopussa itsellä oli jalat jo aika tyhjät ja loppukirissä sija 4. tuntui todella hyvältä. Olisihan se himoittanut saada 10. SM mitali tälle kaudelle, mutta ei nyt aleta ahneiksi... ;)



Maantiekisoja tällä kaudella on vielä Laihian Tempo sekä Tour de Helsinki. Maajoukkueen kanssa lähdemme myös mahdollisesti Latviaan yhteen etappiajoon. Radalla on myös muutamia kilpailuja vielä.

Huomenna on lähtö Panevezysiin treenaamaan sisävelolle pariksi päiväksi Simolan Mikan ja Luostarisen Henkan kanssa. Lähipäivinä pitäisi myös päättää ensi kauden kuvioista päälaji. Tällä kaudella harjoittelu painottui maantielle, mutta parhaat tulokset tuli silti radalta. Rata tuntuu tällä hetkellä mielekkäämmältä ja uskon että pontenntiaalia olisi kehittyä vielä ihan kohtuu hyväksikin ratakuskiksi. Lassen voitto Lontoon olympialaisissa antoi uskoa ja toivoa!



Suomeenkin kun saataisi se sisävelo, niin harjoitusolosuhteet olisivat tasavertaiset muiden kanssa. No aina sopii toivoa, ehkä se vielä joskus saadaan.. :)


Hiski

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti