Osa teistä onkin ehkä jo kuullut eilisen tapahtumista, mutta kerrataan tapahtumat nyt vielä julkisesti.
Maanantai aamuna heräsin rauhassa ilman herätyskelooa ja söin hyvän aamupalan. Laitoin ajovaatteet päälle ja lähdin ajamaan cyclocrossarilla. Ohjelmassa oli 3 tuntia kevyttä PKta. Aivan tavallinen päivä siis.. Parin tunnin ajon jälkeen Olin Sipoossa lähtemässä Landbosta Helsinkiin päin. Valitsin ison tien sijasta jalkakäytävän. (VIRHE!) Ajoin ihan normaalia lenkkiä Kehä III:sen liittymään asti. Kevenliikenteenväylä kääntyy alamäen jälkeen oikealle Vanhan Porvoontien ali ja mutka oli lievästi sanottuna sekä jäässä että irtohiekassa. Vaikka vauhtia ei paljoa ollutkaan, lähti pyörä aivan käsistä. Vasen käsi hallitusti ensimmäisenä maahan pehmentämään iskua, mutta harmillisesti toinen kontakti oli leuka.
Ihan vain mentaalisena juttuna heti ylös ja pyörän tarkistus. Mittari suoraksi ja matka jatkuu. Kipua tuntui ja leuat ei liikkuneet missään määrin normaalisti. Jatkoin kuitenkin ajamista, kun 3 tuntiahan piti saada kasaan. Kielellä koitin tunnustella suuta ja havaitsin että ainakin yksi, ellei useampikin, hammas puuttuu. Suu täyttyi nesteestä ja sylkäistessä havaitsin nesteen ihan puhtaaksi vereksi. Päätin hylätä tässä vaiheessa 3 tunnin lenkin ja ajaa Tikkurilan terveyskeskukseen tarkistettavaksi. Naama veressä vahtimestarilta kysymään, jos pyörän saisi jättää lukittuun koppiin ja sehän onnistui. Kiitokset siitä! Sitten jonottelemaan hoitajalle ja sen jälkeen lääkärille. Tämä sujui yllättävänkin nopeasti. Ratkaisu oli kuitenkin siirtyminen Peijaksen sairaalaan. Pyörä vaksin kopista ja ajamaan..
Peijaksessa koitin saada pyörän ambulanssien parkkihalliin, mutta se ei käynyt. Tajusivat kuitenkin tilanteen ja ohjeistivat viemään pyörän sairaalan sisällä olevaan varastoon. Sitten taas jonotus seuraavalle lääkärille, joka kuitenkin vähän tiesi jotain asioista. Valitettavasti tämä asia oli, että kaikki leukahoidot tehdään Töölön sairaalassa ja ihmetteli suuresti miksi minut oli määrätty Tikkurilasta tänne. Pienen leukojen tökkimisen jälkeen havaittiin nopeasti murtuma ja sitäkin vakavampi haava polvessa. Siirtoa Töölöön ei voida tehdä ennen kuin polvi on tarkistettu. Uuden lääkärin odotus, housut ylös, haavan desinfiointi ja lappu ja sideharsoa. Nyt oltiin valmiita lähtemään Töölöön.
Kysymys kuului millä olen liikenteessä? Ja menin vastaamaan että pyörällähän mä. Sillä ajo kiellettiin ja minut heitettiin taksiin. Taksilla kotiin ja pyörä sinne ja uudet vaatteet päälle. Matka jatkui Töölöön, jossa asiat alkoivat sujumaan. Samassa ajassa, kun Vantaalla odotti yhtä lääkäriä, Töölössä ehti tavata viisi. Myös röntgenissä ehti käydä sillä aikaa. Kuvista havaittiin kaksi murtumaa leuassa, joista keskellä oleva oli paha avomurtuma ja se pitäisi operoida mahdollisimman pian. Leikkaussali varattiin ja minua alettiin valmistamaan leikkaukseen. Illalla kello 10 minut nukutettiin ja heräsin "ehjällä leualla varustettuna" noin klo 23.30. Kaikki oli sujunut kuten piti ja jäin yöksi tarkkailuun.
Aamulla sain syödä nestemmäisen aamupalan ja lääkärit kertoivat lisää tilanteesta. Kävin uudestaan röntgenissä ja kuvat kertoivat leikkauksen onnistuneen ja kaiken olevan hyvin. Leukaa ei saa rasittaa, joten soseruokailulla eletään seuraavat 6 viikkoa. Urheiluharrastuksesta ei oikeen osattu sanoa, mutta paikalle kutsuttiin alan ekspertti, eli CCH:ssakin ajava Kreu Maisniemi. Asiat käytiin nopeasti läpi ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Muutama päivä lepoa ja sen jälkeen viikko vähän rauhallisempaa treeniä.
Vaikka tässä operaation alkupäässä olikin melkoista säätöä, nousi oma luottamukseni julkiseen sairaanhoitoon melko suuresti. Kiitokset kaikille HYKSin lääkäreille ja hoitajille sekä erityisesti Kreulle. Näillä näkymin myös Joulukuun harjoitusleiri Canarialle on täysin mahdollinen. Voidaan siis todeta että selvittiin melko pienillä vahingoilla.
Loppuun vielä kuva HYKSin vuodeosastolta:
Kanerva kuittaa!
