Liettuan avoimet ja EM:t

Parin viikon Euroopan reissu on nyt saatu päätökseen. Kiire oli päällä melkein koko ajan ja nettiyhteydetkin takkusivat välillä. Matka oli kokonaisuutena onnistunut ja todella antoisa, monessakin mielessä.



Liettua

Liettuassa meillä oli muutama treenipäivä ennen Liettuan avoimia mestaruuskisoja. Kunto koitettiin hioa viimeiseen silaukseen  ja muutenkin rataan oli hieman totuttautumista pitkän tauon jälkeen. Parissa päivässä saatiin paljon aikaan ja itse kisat koittivat. Itsellä oli ohjelmassa omnium Mikan kanssa.

Perjantai

Lentävällä tuli ihan kohtalainen tulos. Olin kuudes. Pisteajossa en pystynyt pitämään asetelmia yllä. Ajoin alun vahvasti, mutta hyydyin loppua kohti. Olin lopulta kymmenes. Pudotusajosta en tarkkaan muistakkaan enää. En ollut ihan viimeinen ainakaan.

Lauantai

Aamu alkoi nelosella. Kun huoltajaa ei ollut, minulla ei ollut vauhdinjaosta oikein varmuutta. Onnistuin pitämään vauhdin tasaisena ja en hyytynyt loppua kohti. Jännityksellä katsomaan tuloksista aika. 5.03,450 oli kyllä pettymys, mutta tiesin pystyväni parempaan. Linja-ajossa ajoin aktiivisesti porukassa. Missasin ratkaisevan hatkan ja loppukirissäkään ei ollut jalkaa. Tuntui pahalta ja palautumisaikaa kilsalle ei ollut todellakaan paljoa. Onnistuin kuitenkin palautumaan kunnolla ja kellotin omalla vuorollani uuden pohja-ajan 1.10.024. Yksi toisensa jälkeen ajajat ajoivat, mutta oma aikani pysyi valotaululla, aina viimeiseen mieheen asti. Liettuan World Tour-maantieammattilainen Ramunas Navardauskas oli ensimmäinen 70 sekunnin alittaja. Aika taisi olla 1.09,5? Hän voitti myös omniumin kokonaiskilpailun melko selvästi. Mika oli lopulta niukasti 4. ja itse olin 8.

 Starttia odotellessä.

 

Kisa käynnissä.

 

 

Kisojen päätyttyä pakattiin Janin kanssa kamat nopeasti Vitoon ja lähdettiin ajamaan kohti Klaipedaa. Tiukalla aikataululla varattu lautta Saksaan oli kuitenkin hyvä valinta. Pääsimme viettämään lepopäivän rauhassa. Maanantai aamuna lähdettiin virkeinä Kielistä ajamaan kohti Hollantia ja Apeldoornia. Matka sujui hyvin ja majoitus löydettiin ilman eksymisiä.

 

 

Hollanti

 

Tiistaista torstaihin käytiin treenailemassa ja tutustumassa veloon. Rata oli huomattavasti eri muotoinen kuin Liettuassa oleva. Kaare ei jyrkentynyt tasaisesti koko matkalta vaan se jrkkeni pikkuhiljaa ja oli jyrkimmillään kaarteen puolessa välissä. Tähän tottuminen vei aikaa, mutta onneksi paikalla oltiin hyvissä ajoin.

 

 

EM 2013

 

Perjantaina alkoi sitten itse kilpailut. Omalta osalta miesten pisteajon karsinnalla. Matkana oli 20 kilometriä ja paljon kovia nimiä oli mukana. Vauhtia riitti heti alusta alkaen ja kovaa mentiin koko ajan. Kirikierroksilla vauhti nousi aivan epäinhimilliseksi ja siitä ei palautunut kunnolla. Reilun viiden kilometrin kohdalla oli kohtalona pudota porukasta. Ajoin muutaman kierroksen omaa vauhtia ja tulin uudestaan mukaan porukkaan. Pysyin vielä jonkin aikaa mukana, mutta lopulta jäin toisenkin kierroksen ja minut liputettiin ulos radalta. Ensimmäinen arvokisastartti oli pettymys, mutta edessä oli vielä kaksi päivää aikaa parantaa.

 

Lähdössä pisteajon karsintaan.

 

 

Lauantai aamuna alkoi omnium. Lentävä kierros meni suunnilleen samaan aikaan kuin Liettuassa. Tällä kertaa sillä joutui tyytymään viimeiseen sijaan. Seuraavaksi vuorossa oli 30 kilometrin pisteajo. Edellispäivään verrattuna meni paremmin ja pysyin porukassa pidempään, mutta kunto ei vaan vielä riitä ajaa tuollaista rääkkiä loppuun asti. Paljon työtä on edessä ensi kaudeksi! Sijoitus oli taas 20. Illan viimeisenä lajina oli pudotusajo. Etukäteen oli selvää, että jos jää liian taakse niin on ongelmissa. Kaikkeni yritin mutta löysin silti paikkani sieltä perältä. Ensimmäisessä pudotuksessa onnistuin puristamaan ulkokautta ohi, mutta toisessa oli kohtalona pudota pois. Sijoitus 19. Ensimmäisen päivän jälkeen olin tuloksissa viimeisenä, mutta niukalla erolla Viron ja Georgian kuskeihin.

 

 

Sunnuntai alkoi nelosella. Tällä kertaa aikataulu oli käyty etukäteen läpi ja huoltajamme oli radalla näyttämässä merkkejä. Liettuan kaltaisesti todella tasavauhtinen ajo. Aika oli 4.58,490. Parannusta edelliseen viikonloppuun 5 sekuntia, mutta keväällä ajetusta ennätyksestä jäin 4 sekuntia. Tuloksissa 19. Linja-ajoon lähdin hieman isommalla välityksellä ja se toimi hyvin. Roikuin porukassa viimeiselle kilometrille asti. Silloin käynnistyneeseen loppukiriin ei riittänyt paukut. Maaliin reilu 100 metriä pääjoukon jälkeen, mutta samalla kierroksella kuitenkin. Kun Viron ja Georgian ajajat olivat jääneet kierroksen ja heidät oli liputettu ulos radalta ja he olivat saaneet tuplapisteet, siirryin tuloksissa heidän ohi ja olin 18. Aivan kaikkeni antaneena linja-ajossa koitin vielä kerätä itseni kilometrille. Räväkkä startti, kova kiihdytys ja sitten vain pidetään vauhtia yllä kipua vastaan loppuun asti. Jalat olivat kuitenkin jo tyhjät. Aika oli 1.10,468. Neljä kymmenystä huonompi kuin Liettuassa ja sijotus oli 20. 

 

Remmien kiristelyä.

 

Matkalla.

 

Kokonaissijotus omniumissa oli 18. hyvin ajetun linja-ajon ansiosta. Totuus on kyllä se, että kunto ei vielä riitä kunnolla kilpailemaan tällä tasolla. Ensi kaudeksi on treenattava enemmän ja myös kovia kansainvälisiä ratakilpailuja on ajettava enemmän. Kisaamaan oppii vain kisaamalla. Kauden paras kuntopiikkikään ei osunut kohdalle. Reissusta tuli kuitenkin arvokasta kansainvälistä kisakokemusta. Suuret kiitokset reisusta Joukkueenjohtaja/huoltaja Samulle, matkaseurasta kiitokset Janille, Mikalle, Pialle ja Elisalle ja vielä varahuoltaja Juhalle.  

 

 

Ensi vuotta kohti lähdetään kuitenkin luottavaisin mielin. Loppuun vielä yksi fiilistelykuva Rosendahl GP:stä.

 

 - Kinken kirin voittaja, Hiski "ylioppinut?" Kanerva

 







On the road(track) again!

Viime päivityksestä onkin jo kuukasi. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kiire on ollut melkoista.

Lyhyesti yhteenvedettynä: lukio on ohi, viimeiset kirjotukset oli ja meni. Läpi päästiin! Vietin kaksi päivää "ammattipyöräilijän" elämää ja työllistyin. Lassila & Tikanojan vaatteissa tuli työskenneltyä pari viikkoa ja nyt on työt jätetty ainakin joksikin aikaa.

Sitten ollaankin tiistaissa 8. 10. Kello on 10.42 ja Tallink Superstar lähti juuri Länsisatamasta. Parin viikon kisareissu edessä ja kohteina ovat Panevezys ja Apeldoorn. Apeldoornissa ajetaan ratapyöräilyn EM-kilpailut joihin matka vie.

Lisää päivitystä ja tietoa kilpailuista tulee lähiaikoina. Matka vie nyt aamupalalle.

Offseasonia



Ranskassa ajetut neljä viimeistä kisaa menivät hyvin, yhtä pientä epäselvyyttä lukuunottamatta.

Jaloissa painoi jo pitkä reissu, mutta kisat sujuivat ihan hyvin. Välipäivänä levättiin ja pyöriteltiin jalkoja auki ihan lyhyesti.

 

 

24. 8. Vallet

Kilpailu ajettiin melko tasaisella reitillä, jossa kuitenkin pitkillä peltoaukeilla sivutuuli riepotteli ajajia. Irtioton lähdettyä onnistuin olemaan pääjoukon paremmalla puolella sen katketessa. Pääjoukon kärki ajoi irtioton kiinni, mutta iso kärkiporukka katkesi kahtia. Tällä kertaa jäin taaemmaiseen porukkaan. Matka alkoi painaa ja vauhti hidastui. Lopulta pääjoukko ajoi meidät kiinni. Pieneen maalimäkeen taisin olla pääjoukon loppukirissä viides.

 

Lähdössä Mayennen porukka koossa.

 



 Juomahuoltoa.

 

 Sivutuulta ja peltoaukeaa.

 

 Painaa painaa.

 

 Joukkuekuva vielä kilpailun jälkeen. (Jori, Hiski, Coralie, Karlo, Marton, Josten ja Andrius)

26. 8. Ballots

Reitin piti olla helppo, mutta ennen kilpailua se todettiinkin melkoiseksi vuoristoetapiksi. Kierroksella oli kolme sellaista Suomen mittapuun mukaan isoa nousua. Kilpailun alettua irtiotto lähti taas aikaisessa vaiheessa. Sen jälkeen pääjoukko katkesi kahdeksi osaksi. Jäin jälkimmäiseen porukkaan. Meillä oli kuitenkin intoa ja yhteispeli toimi. Ajoimmekin pääjoukon vielä kiinni ja roikuimme siellä vähän aikaa, mutta sitten porukka putosi uudestaan ja ajoimme grupettona maaliin. En tarkalleen tiedä missä vaiheessa, mutta jostain välikiristä olin tienannut huimat palkintorahat. 7 € piristti huomattavasti..

Ensimmäinen kuva ilman irvistystä?

 

Juomaa meni melkoisia määriä kisoissa.

Maaginen välikiri?

 



 Numeroiden palautus ja palkintorahojen haku.

 

30. 8. Argentre du Plessis

 

Tässä korttelikisassa kävi se pieni epäselvyys. Mentiin Martonin kanssa ihan hyvissä ajoin kisapaikalle, mutta meidän nimiä ei löytynyt lähtölistasta. Niitä etittiin ja etittiin, mutta ei. Lopulta ne sitten lisättiin sinne ja meiltä alettiin kysymään maksuja. Muutaman olankohautuksen jälkeen haimme tulkin paikalle ja selvittelimme asiaa hyvän aikaa. Homma jäi hautumaan ja kävimme vaihtamassa ajokamat päälle. Pyörät laitettiin kuntoon ja muutenkin kaikki valmiiksi. Sitten taas hakemaan numeroita. Valitus jatkui ja ei ollut enää ihan varmaa edes, että päästäänkö ajamaan. No lopultahan he totesivat heillä olleen väärät listat ja että tästä toisesta listasta meidänkin nimet löytyivät. Suurten pahoittelujen kera saatiin numerot. Numerot kiinni paitaan ja lähtöviivalle,, jossa meitä jo odotettiinkin. Lämmittelyt jäivät sopivasti tekemättä. Tämä ei ainakaan omalle kropalle toimi ja olin aivan lukossa koko kisan ajan. Kone ei lähtenyt missään vaiheessa käyntiin ja putosinkin porukasta 60 kilsan jälkeen. Koko kilpailu oli täyttä tuskaa.

 

Pääjoukon häntä.

 



1. 9. Ligne

 

Ranskan reissun viimeinen kilpailu. Reitti oli tasainen ja sisälsi vain yhden nousun, mutta sivutuuli loi haastetta pitkillä suorilla. Päätin yrittää lähteä irtiottoon heti alussa ja koittaa saada jotain tulosta viimeisen kilpailun kunniaksi. Ihan pari kilsaa oli ajettu kun joku iski keulasta. Satuin olemaan hyvällä paikalla ja päätin lähteä mukaan. Eroa syntyi ja muita ei ollut tulossa mukaan. No tällä mennään sitten. Reilun kierroksen verran (5-6 km?) ajettiin kahdestaan, mutta sitten kaver lopetti vetämisen. Itse en vielä ihan Tony Martinmaisessa soolohatkakunnossa ole, joten pääjoukko ajoi meidät kiinni nopeasti. Loppuajan olinkiin sitten pääjoukossa ja voimaa ei tuntunut hirveästi enää olevan. Maaliin asti pääjoukossa ja ihan hyvä päätös kuukauden reissulle. Videota kisasta:

 

http://www.youtube.com/watch?v=29t6AlNg3K8&feature=youtu.be

 

 

Illalla kamat kasaa ja valmistautuminen seuraavan päivän kotiinpaluuseen. Kaikki sujui hyvin ja Lavalin asemalta TGV kuljetti nopeasti allekirjoittaneen Pariisiin Charles de Gaullen 2-terminaaliin.

 

Nyt kotiin palattua on arki taas alkanut ja koulussa tullut käytyä todella ahkerasti..? YO-kirjoituksia olisi kolmen viikon ajan vuorossa ja sen jälkeen sitten täysi paneutuminen tulevan kauden treeneihin. Tällä hetkellä on tullut vain lepäiltyä pitkän kauden väsyttämää kehoa. Eilen muuten tuli tieto vuoden 2020 Olympialaisten isäntäkaupungista. Tokyio! Sanakirja on hankittu jo ja ei kun lentoja varailemaan!

Takkuista menoa

19. 8. Le Pertre

 

Vuorossa oli selvästi koko tämän reissun kovin kisa. Reitti oli kova, pituutta oli 155 km ja lähtölistalla oli paljon kovia talleja isoilla joukkueilla. Kisapaikalle saavuttaessa Joukkueiden taso alkoi selvitä melko nopeasti. Tiimien pakettiautoja ja huoltoautoja varapyörät katolla tiimeittäin vierekkäin parkkeerattuna. Autojen vieressä pyörät telineissä hienossa rivissä ja toisessa rivissä ajajat retkituoleissa valmistautumassa kisaan. 

 

Sojasunin Pakettiauto.



Tällä lailla muilla tiimeillä on pyörät siististi rivissä.

 

Tällä lailla meidän tiimillä on pyörät siististi kasassa puun alla.

 

Ennen kilpailua joukkueet nousi yksi kerrallaan lavalle joukkue-esittelyyn ja tekemään lähtökuittaukset. Ison maailman menoa..

 

Lähtökuittaus.

 

Joukkue-esittely.(Karlo, Alex, Hiski, Andrius, Josten, Jori)

 

Itse kisassa pidettiin todella kovaa vauhtia heti alusta. Vauhdin ollessa tasaisella pienessä sivumyötäisessä tuulessa 65 km/h oli oma kohtalo vain roikkua peesissä ja toivoa vauhdin laskevan. Laskihan se, mutta sillon alkoi ylämäki. Ylämäen jälkeen loivaan alamäkeen vauhtia oli taas 75 km/h ja vauhti pysyi ylhäällä taas seuraavaan ylämäkeen asti. Tätä jatkui omalta osin kahden kierroksen verran. Sen jälkeen oli kohtalona pudota isoimmassa ylämäessä muutaman muun ajajan kanssa. Kaupunkikierrokselle mentäessä ei huoltoletkankaan läpi päässyt enää takaisin, mutta koitin vielä ajaa porukkaa takaa isommassa alamäessä. Ei onnistunut. 38 km pääjoukossa ja reilut 20 km vielä telaketjua grupetossa.

 



Huoltoletkassa.

 

 

No ehtisin sitten katsomaan maaliintulon ja katsojia oli taas jokseenkin enemmän kun Suomen kisoissa. Myös kaljahanat oli auki ja erilaisia myyntikojuja oli maalialueen tuntumassa.

 

Maaliintulon odottelua.

 

Parempi katselupaikka.

 

Näytti tältä..

 

Sojasunin huoltojoukot valmistautuivat ottamaan ajajat vastaan kisan jälkeen.

 

Sama homma Vendee U:lla (Voittivat muuten kisan).

 

Tästä kisasta sai hyvin perspektiiviä siitä kuinka kovaa maailmalla oikeasti ajetaan ihan amatööritasollakin. No tiedossa oli lepopäivä. Hyvin levätyn päivän jälkeen seuraavana äivänä oli tiedossa 2. kategorian korttelikisa. Matkana noin 70 km.

 

21. 8. St Georges de Reintembault.

 

 

Reitti vaikutti itselle todella sopivalta. Aika tasan kilometrin kierros, jossa ei ylämäkeä ollut oikeastaan ollenkaan. Neljä helppoa 90 asteen mutkaa. Todella nopea reitti. Lämmittelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja lähdin kisaan itsevarmalla fiiliksellä. Heti kisan käynnistyttyä fiilis muuttui kuitenkin. Vauhti ei ollut edellisiin kilpailuihin verrattuna edes kovaa, mutta olin aivan kuolemaisillani ja valuin porukan kärjestä aivan perälle ihan muutamassa ensimmäisessä kierroksessa. Jalat tuntuivat aivan tyhjiltä ja oksennus meinasi tulla. Roikuin reilut 15 kilometriä porukassa ja putosin. Kurvasin maalialuen jälkeen autolle ja menin kakomaan oksennusta pusikkoon. Ei tullut, mutta olo oli huono. Vaatteiden vaihto ja reitin varteen kannustamaan kavereita ja tarjoamaan juomaa, jos tarvetta olisi. Unkarilainen Marton kyseli aikaeroa edessä ajavaan irtiottoon ja aloinkin sitten kellottamaan sitä. Eroa oli 45 sekuntia, eli irtiotto oli ajamassa pääjoukon aivan kohta kiinni. Marton iski sitten pääjoukosta irti ja noin 10 hengen porukka karkasi. Aikaero alkoi pienentyä. 40--35--30---25. Irtiotto ajoi pääjoukon kierroksella kiinni ja heidän vauhti hidastui hieman. Olettivat ilmeisesti kilpailun olleen selvä jo.. Huusin Martonille eron kaventuvan koko ajan ja eron pienentyessä 20 sekunttiin Marton iski uudestaan. Vain yksi ajaja pääsi mukaan ja he ajoivat kahdestaan takaa pääjoukkoa. Huusin edelleen tsempaten pienentyvää eroa joka pieneni 15sekuntiin ja sitten kymmeneen. Siinä vaiheessa Pääjoukon häntä näkyikin jo selvästi ja he saivat porukan kiinni. Tilanne pysyi tällaisena maaliin asti ja Marton taisi olla 6. alkuperäisessä irtiotossa ollut Josten ajoi myös hyvin ja taisi olla 7.

 

Hyvissä asetelmissa startissa.

 

Valuminen porukan hännille.

 

Ja putoaminen porukasta.

 

Oma ajo ei kulkenut johtuen todennäköisesti liiallisesta määrästä kilpailuja näin lyhyeen aikaan. Kroppa ei ole vain pystynyt palautumaan tarpeeksi.. Nyt onkin levätty ja otettu aivan rennosti pari päivää. Eiköhän tämä tästä. Muutama kilpailu vielä Ranskassa jäljellä ja sitten lepokausi. Sitten onkin aika alkaa valmistautumaan seuraavaan kauteen.

Ylämäkeä ja tasaisempaa kisaa

Maanantian kisan jälkeen oli kaksi lepopäivää ja pyörittelin kaksi kevyttä palauttavaa lenkkiä. Seuraavaan kisaan oli tiedossa todella rankka reitti, jossa oli tiedossa ylä-ala-mäkeä koko matka. 7 kilometrin reitille osui kolme nousua, joista kaksi pidempää


 Torstai 15. 8. Le Ham 102km

Kilpailusta ei kovin paljoa käteen jäänyt. Heti reitin alussa ajettu pitkä ylämäki nousi ensimmäisen kerran ihan hyvin. Toisella kerralla valuin aivan hännille ja putosin pikkusen porukasta, mutta sain raon nopeasti kiinni alamäessä. Kolmannella kerralla mäkeen tultaessa tuli seinä vastaan. Henki ei kulkenut, jalat ei toiminut, mutta sydän löi kyllä ihan kiitettävästi kuitenkin. Putosin porukasta ja enää en saanut ajettua kiinni, vaikka kovasti yritin.

Lähdössä oltiin hyvissä asemissa koko tiimin voimin.

 



Seinä tuli hyvin nopeasti vastaan ylämäessä.

 



Ja lopullinen kuolema..

 

Suuren pettymyksen jälkeen heivanneet ajajat ajoivat loppuverkaksi kotiin ja ninjasi ikkunan kautta sisään, kun avaimet unohtuivat. Katseet suunnattiin seuraaviin kilpailuihin. Keskiviikkona otettiin rauhallisesti ja käytiin Jorin kanssa pyörittelemässä reilu tunti. Jalat aukesivatkin ihan mukavasti kilpailua varten.

 

 

Lauantai 17. 8. Cherrueix 92 km

 

 

Tällä kertaa reitti oli itselle paljon sopivampi. Kilpailu käytiin rannikolla dyynien läheisyydessä ja korkeuseroa ei reitiltä löytynyt sitten yhtään. Pitkille suorille osui kuitenkin voimakas merituuli, joka tiesi yllätys yllätys melkoista sivaria. Lämmittelyn aikana koitettiin selvittää reittiä, mutta ei päästy siitä perille. Kyllähän se kilpailussa selviäisi. Melkein jokaisessa hatkassa oli mukana joku meistä. Ainoa nukahdus oli juuri se porukka, joka pysyi irti maaliin asti. Ykköshatkan mentyä, lähti meidän virolainen Josten kakkoshatkaan mukaan. Vähän sen jälkeen lähteneeseen kolmosporukkaan päädyttiin sitten Jorin kanssa mukaan. Suhteellisen iso porukka ajoi kakkoshatkan melko nopeasti kiinni ja meitä oli sitten kolme tässä porukassa. Lähdimme vuorotellen irtiottoihin mukaan ja lopulta porukka hajosi kahteen osaan. Minä ja Josten olimme etummaisessa porukassa ja Jori jäi jälkimmäiseen. Tilanne säilyi todella pitkään tällaisena. Muutamia kierroksia ennen maalia porukastamme alkoi irtoamaan yksittäisiä kuskeja. Jotkut niistä ajettiin kiinni, mutta joitain ei. Myös Josten karkasi ja hän sai hyvän raon porukkaamme. Olin sitten itse vetämättä ja koitin säästellä paukkuja loppukiriin. Loppusuoralle tultaessa porukassamme oli 11 ajajaa ja olin itse porukan kärkipäässä. Kiriä kytättiin ja vauhti putosi todella alas. Olin huomannut kilpailun aikana olevani hieman muita räjähtävämpi kiihdytyksissä joten päätin itse avata kirin. Avasin hieman liian aikaisin, mutta sain hyvän eron takana tuleviin ja he eivät päässeet peesiin. Hyydyin kuitenkin loppua kohti niin, että takaa tulijoista yksi pääsi ohi. Olin siis toinen porukkamme kirissä ja lopputuloksissa 11. Kisa meni kannaltamme hyvin, kun Josten oli vielä 6. Podiumi jäi kuitenkin uupumaan.. Kisaan starttasi muuten myös yksi nainen. Muuan ratapyöräilyn maailmanmestari linja-ajosta vuodelta 2010. Hän ajoi myös todella vahvasti miesten seassa. Kuvia kisasta:



 

Startti ja Mayennen porukat kärjessä.

 

Alku otettiin rauhassa.

 

Uudet punaiset Michelinit.

 

Kolmoshatkassa Jorin kanssa.

 



Kakkoshatkassa Jostenin kanssa.

 



Irtiottoyritystä.

 

Loppukirin kyttäilyä.

 

 

Tänään on taas ollut lepopäivä ja kävimme Jorin kanssa tunnin verran ottamassa aurinkoa pyörien päällä. Huomiseksi on luvassa todella kova kisa ja pituuttakin on 155 km.  Monia kovia joukkueita todella monilla kuskeilla. Esim. Vendee U 10 kuskia, Sojasun 13 kuskia ja UC Nantes Atlantique jolla peräti 17 kuskia. Tässä vielä linkki huomiseen kisaan:

http://www.directvelo.com/actualite/28650-circuit-des-2-provinces-au-pertre-les-engages.html#.UhD-Zr48KM9