Takkuista menoa

19. 8. Le Pertre

 

Vuorossa oli selvästi koko tämän reissun kovin kisa. Reitti oli kova, pituutta oli 155 km ja lähtölistalla oli paljon kovia talleja isoilla joukkueilla. Kisapaikalle saavuttaessa Joukkueiden taso alkoi selvitä melko nopeasti. Tiimien pakettiautoja ja huoltoautoja varapyörät katolla tiimeittäin vierekkäin parkkeerattuna. Autojen vieressä pyörät telineissä hienossa rivissä ja toisessa rivissä ajajat retkituoleissa valmistautumassa kisaan. 

 

Sojasunin Pakettiauto.



Tällä lailla muilla tiimeillä on pyörät siististi rivissä.

 

Tällä lailla meidän tiimillä on pyörät siististi kasassa puun alla.

 

Ennen kilpailua joukkueet nousi yksi kerrallaan lavalle joukkue-esittelyyn ja tekemään lähtökuittaukset. Ison maailman menoa..

 

Lähtökuittaus.

 

Joukkue-esittely.(Karlo, Alex, Hiski, Andrius, Josten, Jori)

 

Itse kisassa pidettiin todella kovaa vauhtia heti alusta. Vauhdin ollessa tasaisella pienessä sivumyötäisessä tuulessa 65 km/h oli oma kohtalo vain roikkua peesissä ja toivoa vauhdin laskevan. Laskihan se, mutta sillon alkoi ylämäki. Ylämäen jälkeen loivaan alamäkeen vauhtia oli taas 75 km/h ja vauhti pysyi ylhäällä taas seuraavaan ylämäkeen asti. Tätä jatkui omalta osin kahden kierroksen verran. Sen jälkeen oli kohtalona pudota isoimmassa ylämäessä muutaman muun ajajan kanssa. Kaupunkikierrokselle mentäessä ei huoltoletkankaan läpi päässyt enää takaisin, mutta koitin vielä ajaa porukkaa takaa isommassa alamäessä. Ei onnistunut. 38 km pääjoukossa ja reilut 20 km vielä telaketjua grupetossa.

 



Huoltoletkassa.

 

 

No ehtisin sitten katsomaan maaliintulon ja katsojia oli taas jokseenkin enemmän kun Suomen kisoissa. Myös kaljahanat oli auki ja erilaisia myyntikojuja oli maalialueen tuntumassa.

 

Maaliintulon odottelua.

 

Parempi katselupaikka.

 

Näytti tältä..

 

Sojasunin huoltojoukot valmistautuivat ottamaan ajajat vastaan kisan jälkeen.

 

Sama homma Vendee U:lla (Voittivat muuten kisan).

 

Tästä kisasta sai hyvin perspektiiviä siitä kuinka kovaa maailmalla oikeasti ajetaan ihan amatööritasollakin. No tiedossa oli lepopäivä. Hyvin levätyn päivän jälkeen seuraavana äivänä oli tiedossa 2. kategorian korttelikisa. Matkana noin 70 km.

 

21. 8. St Georges de Reintembault.

 

 

Reitti vaikutti itselle todella sopivalta. Aika tasan kilometrin kierros, jossa ei ylämäkeä ollut oikeastaan ollenkaan. Neljä helppoa 90 asteen mutkaa. Todella nopea reitti. Lämmittelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja lähdin kisaan itsevarmalla fiiliksellä. Heti kisan käynnistyttyä fiilis muuttui kuitenkin. Vauhti ei ollut edellisiin kilpailuihin verrattuna edes kovaa, mutta olin aivan kuolemaisillani ja valuin porukan kärjestä aivan perälle ihan muutamassa ensimmäisessä kierroksessa. Jalat tuntuivat aivan tyhjiltä ja oksennus meinasi tulla. Roikuin reilut 15 kilometriä porukassa ja putosin. Kurvasin maalialuen jälkeen autolle ja menin kakomaan oksennusta pusikkoon. Ei tullut, mutta olo oli huono. Vaatteiden vaihto ja reitin varteen kannustamaan kavereita ja tarjoamaan juomaa, jos tarvetta olisi. Unkarilainen Marton kyseli aikaeroa edessä ajavaan irtiottoon ja aloinkin sitten kellottamaan sitä. Eroa oli 45 sekuntia, eli irtiotto oli ajamassa pääjoukon aivan kohta kiinni. Marton iski sitten pääjoukosta irti ja noin 10 hengen porukka karkasi. Aikaero alkoi pienentyä. 40--35--30---25. Irtiotto ajoi pääjoukon kierroksella kiinni ja heidän vauhti hidastui hieman. Olettivat ilmeisesti kilpailun olleen selvä jo.. Huusin Martonille eron kaventuvan koko ajan ja eron pienentyessä 20 sekunttiin Marton iski uudestaan. Vain yksi ajaja pääsi mukaan ja he ajoivat kahdestaan takaa pääjoukkoa. Huusin edelleen tsempaten pienentyvää eroa joka pieneni 15sekuntiin ja sitten kymmeneen. Siinä vaiheessa Pääjoukon häntä näkyikin jo selvästi ja he saivat porukan kiinni. Tilanne pysyi tällaisena maaliin asti ja Marton taisi olla 6. alkuperäisessä irtiotossa ollut Josten ajoi myös hyvin ja taisi olla 7.

 

Hyvissä asetelmissa startissa.

 

Valuminen porukan hännille.

 

Ja putoaminen porukasta.

 

Oma ajo ei kulkenut johtuen todennäköisesti liiallisesta määrästä kilpailuja näin lyhyeen aikaan. Kroppa ei ole vain pystynyt palautumaan tarpeeksi.. Nyt onkin levätty ja otettu aivan rennosti pari päivää. Eiköhän tämä tästä. Muutama kilpailu vielä Ranskassa jäljellä ja sitten lepokausi. Sitten onkin aika alkaa valmistautumaan seuraavaan kauteen.